Erityisherkkyys on käsite, joka on peräisin Elaine N. Aronin popularisoidun tietokirjallisuuden suomennoksista. Se viittaa yksilön taipumukseen mm. reagoida voimakkaasti ärsykkeisiin ja havaita hienovaraisia vivahteita ympäristössä. Se tarjoaa yhden tavan jäsentää yksilön herkkyyttä - mutta ei kata koko herkkyyden ilmiötä siinä mielessä, kuin tällä sivustolla on esitelty. 

Herkkyys on biologisesti määräytynyt ominaisuus, kuten erityisherkkyyskin, ja se voi ilmetä monin eri tavoin. Herkkyys on kuitenkin kokonaisuutena paljon enemmän kuin yksittäinen psykologinen piirre. Siksi sen ymmärtäminen pelkästään tietynlaisena yksilön piirteenä voi olla liian kapea näkökulma. Tutkimuksessani en keskity herkkyyden tai erityisherkkyyden todentamiseen tai mittaamiseen.

Herkkyyttä voidaan tarkastella myös "yleisinhimillisenä" ominaisuutena, joka kattaa ihmisenä olemisen ja ihmisyyden ulottuvuudet, kuten esimerkiksi haavoittuvuuden, myötätunnon, vastavuoroisuuden ja empatiakyvyn. Tutkimuksessani käytän tästä ilmaisua inhimillinen herkkyys. Tästä laajasta näkökulmasta huolimatta ihmiset ovat synnynnäisesti moninaisia herkkyydeltään ja heillä on biologisesti määräytyneitä taipumuksia reagoida ympäristöönsä. 

Lisäksi herkkyys on myös jotain sellaista, mikä muotoutuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja kulttuurin kanssa. Herkkyys ilmenee myös siinä, millaisessa maailmassa elät ja millaisia arvoja yhteiskunta korostaa. Yksilön ominaisuutena herkkyys on kuitenkin olemassa riippumatta siitä, millaisia siihen liittyvät sosiaaliset tulkinnat ovat.  

Herkkyys ei ole yksiselitteinen ominaisuus, vaan synnynnäinen neurobiologinen ominaisuus ja monimuotoinen inhimillinen kokemus, joka voi ilmetä monin eri tavoin – esimerkiksi voimakkaana reagointina ärsykkeisiin tai syvällisenä tunnekokemuksena. Joissakin tilanteissa herkkyys voi olla yhteydessä kuormittumiseen, jos ympäristö ei tue yksilön tarpeita. Tällöin voi syntyä oireita, jotka muistuttavat esimerkiksi stressi- tai ahdistusoireita - mutta ne eivät tarkoita, että herkkyys olisi vika tai sairaus. 

On kuitenkin mahdollista, että herkkyys - kuten mikä tahansa muukin inhimillinen ominaisuus - esiintyy päällekkäin jonkin diagnoosin kanssa tai mielenterveyden haasteiden yhteydessä. Herkkyyttä ei kuitenkaan sellaisenaan tule sekoittaa mielenterveyden häiriöihin.

Tutkimuksessani en sitoudu herkkyyden yksittäisiin määritelmiin, herkkyyden mittaamiseen, sen biologisen pohjan todentamiseen tai siihen liittyvien mahdollisten diagnoosien analysointiin, vaan pyrin tarkastelemaan herkkyyden kokemuksia moniulotteisesti.  

Herkkyys on myös yhteiskunnallinen ja rakenteellinen ilmiö. Vaikka et itse tunnistaisikaan herkkyyttä omana piirteenäsi, elät silti ympäristössä, jossa herkkyyden arvostus (tai sen puute) vaikuttaa vuorovaikutukseen, työelämään ja hyvinvointiin. 

Ymmärrys yksilöllisistä herkkyyseroista voi auttaa meitä toimimaan rakentavammin muiden kanssa myös silloin, jos heillä on erilaisia reagointitapoja, ja luomaan olosuhteita, joissa monenlaiset ihmiset voivat hyvin. Herkkyys koskettaa meitä kaikkia, koska se liittyy siihen, millaisia arvoja ja toimintatapoja pidämme tärkeinä yhteiskunnassamme.

Herkkyys vaikuttaa siihen, miten ihminen kokee ja käsittelee ympäristön ärsykkeitä, tunteita ja sosiaalisia tilanteita. Jos olosuhteet ovat kuormittavat (esimerkiksi jatkuva kiire, melu, kireä ilmapiiri), herkkyys voi altistaa stressille ja uupumiselle. Herkät ihmiset voivat kokea ylikuormittumista nopeammin, koska heillä on taipumus prosessoida ärsykkeitä syvällisesti ja reagoida niihin voimakkaasti. Tämä on ominaisuus, joka vaatii tasapainoa.   

Tietoisuus herkkyydestä ja yksilöllisistä herkkyyseroista lisää hyvinvointia, koska sen avulla voimme luoda ympäristöjä ja olosuhteita, jotka tukevat monenlaisten ihmisten tarpeita ja vahvuuksia. Ymmärrys omasta herkkyydestä auttaa tunnistamaan omat rajat ja vahvuudet. Se edesauttaa luomaan olosuhteita, joissa jaksaminen ja palautuminen ovat mahdollisia. Samoin yhteisöjen ja organisaatioiden on tärkeää luoda olosuhteita, joissa moninaiset olemisen tavat huomioidaan – esimerkiksi tarjoamalla rauhallisia tiloja, joustavia työskentelytapoja ja moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä. 

Herkkyyden huomioiminen ei tarkoita erityiskohtelua, vaan tilan luomista erilaisille reagointitavoille. Voit aloittaa pienillä asioilla: huomioi tilan ja ympäristön kuormitustekijät (kuten melu, kiire, kilpailu, jatkuva arviointi), rakenna turvallinen ilmapiiri jossa erilaiset tunteet ja näkökulmat ovat sallittuja, anna vaihtoehtoisia osallistumisen tapoja sekä kuuntele ja kysy osallistujilta itseltään.

Tärkeintä on ymmärtää, että herkkyys on inhimillinen voimavara, esimerkiksi luovuudessa ja empatiassa. Kun huomioit herkkyyttä ja yksilöllisiä herkkyyseroja, tuet mm. oppimista ja hyvinvointia. Moninaisuuden laaja-alainen huomioiminen on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä kestävän hyvinvoinnin mukaista.

Herkkyys vaikuttaa siihen, miten ihmiset kokevat, oppivat ja toimivat. Yhteiskunnassa, jossa korostetaan tehokkuutta ja suorittamista, herkkyys jää usein näkymättömäksi, tulee väärinymmärretyksi tai jopa ohitetuksi. Tutkimus auttaa ymmärtämään, miten herkkyys kytkeytyy hyvinvointiin, vuorovaikutukseen ja rakenteisiin. Kun tunnistamme herkkyyden merkityksen, voimme luoda olosuhteita, joissa monenlaiset ihmiset voivat käyttää omia vahvuuksiaan ja voida hyvin.

Aiempi herkkyyden tutkimus on keskittynyt pääosin psykologiseen näkökulmaan ja yksilön piirteisiin. Oma tutkimukseni laajentaa tätä ymmärrystä tarkastelemalla herkkyyden kokemuksia myös suhteessa ympäristöön, yhteiskuntaan ja rakenteisiin. Tämä näkökulma paljastaa, että herkkyys ei ole ainoastaan henkilökohtainen ominaisuus, vaan myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuva ilmiö, jota muovaavat aikakauden arvot, ihanteet ja toimintatavat.

Uutta on siis se, että herkkyys nähdään osana laajempaa kokonaisuutta. Herkkyyden tunnistaminen voi auttaa kehittämään olosuhteita, joissa monenlaiset ihmiset voivat käyttää vahvuuksiaan ja voida hyvin.