Herkkyys ei ole ainoastaan yksilön ominaisuus – se on myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentunut ilmiö. 

Herkkyys liittyy siihen, miten ihminen kokee itsensä suhteessa toisiin, ympäristöön ja yhteiskunnan rakenteisiin. Yksilön kokemus herkkyydestään on osaltaan myös sosiaalisesti virittynyttä: se kytkeytyy toisilta saatuun palautteeseen esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa ja sosiaalisissa konteksteissa sekä vaikuttaa siihen, miten yksilö suhtautuu itseensä. Onko omalle olemisen tavalle saatu tukea - vai onko omaa herkkyyttä tai esimerkiksi tunneilmaisua opittu piilottelemaan, tukahduttamaan tai jopa häpeilemään. 

Se, onko herkkyys ominaisuutena yksilön näkökulmasta hyödyllinen ja toivottu vai pikemminkin ei-toivottu, määrittyy tutkimuksen perusteella sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta.

Herkkyys ja aikakauden ihanteet

Tutkimuksessa herkkyys näyttäytyi ominaisuutena, joka ei välttämättä vastannut yleisiin normiodotuksiin ja ihanteisiin. Tämä ristiriita voi saada aikaan riittämättömyyden ja erillisyyden tunteen, jossa yksilö kokee olevansa normi-ihanteisiin sopimaton. Se, miten herkkyyttä ymmärretään, arvostetaan tai jopa sivuutetaan, kertoo paljon ajastamme ja sen odotuksista, oletuksista, normeista ja arvoista. 

Yhteiskunnalliset ihanteet suuntautuvat kohti yksilöä, joka pyrkii mukautumaan niitä kohti. Ihanteet ovat suoraan liitoksissa yksilön ominaisuuksiin ja persoonaan: esimerkiksi ulospäinsuuntautuneisuus ja sosiaalisuus saatetaan mieltää ihanteellisiksi, tavoiteltaviksi ominaisuuksiksi. On kuitenkin mahdollista, että ihanteellisina pidetyt ominaisuudet voivat olla ristiriidassa yksilön henkilökohtaisten piirteiden kanssa. Tämä voi aikaansaada painetta muuttaa itseään toisenlaiseksi.  

Olosuhteista riippuen herkkyys voi olla tukahdutettava kuormituksen ja jopa häpeän lähde, jonka ei koeta soveltuvan esimerkiksi työelämän ihanteisiin. Esimerkiksi työelämän kilpailutilanteissa omaa haavoittuvuutta ei välttämättä haluta paljastaa muille. Toisaalta herkkyys voi olla kokijalleen suuri voimavara, joka auttaa esimerkiksi kykyyn tuntea asioita syvemmin. Se, kummasta lopulta on kyse, määrittyy osaltaan aikakauden arvojen ja ihanteiden viitoittamana.

Miksi herkkyydestä on tärkeää puhua juuri nyt?

Yhteiskunnassa, jossa korostetaan suorittamista, tehokkuutta ja kilpailua, herkkyys voi jäädä sivuun – tai jopa leimautua heikkoudeksi. Tämä vaikuttaa siihen, miten ihmiset asemoituvat ja toimivat työelämässä, koulutuksessa ja sosiaalisissa suhteissa. 

Tänä päivänä kilpailu työ- ja opiskelupaikoista on entistä kovempaa. Jo nuoret joutuvat kohtaamaan kilpailuyhteiskunnan vaatimukset ja ylläpitämään suoritusnormeja. Työuupumus on lisääntynyt, ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät syyt vievät yhä useampia syrjäytymisvaaraan ja työelämän ulkopuolelle. 

Vaatimusten paineet konkretisoituvat myös hyvinvoinnin tilastoissa:

• Nuorten, alle 36-vuotiaiden, työuupumus on kaksi kertaa yleisempää kuin vuonna 2019 (TTL 2024)
• Joka neljäs suomalainen on vähintään kohonneen työuupumuksen riskissä tai on jo todennäköisesti työuupunut (TTL 2024)
• Menetetyn työpanoksen kustannukset ovat vuosittain miljardeja (STM 2014)

Samanaikaisesti työhyvinvoinnin vahvistamisesta on tullut kansallinen tavoite (ks. Valtioneuvosto 2023). Kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta inhimillisen kokemusmaailman laaja-alaisuus on tärkeää ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon esimerkiksi koulutuksen ja työelämän kentillä. 

Vaikka yksilölliset lähtökohdat saattavat näyttää näennäisen samankaltaisilta, yksilöiden kokemukset voivat silti poiketa merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi opiskelu- ja työhyvinvointiin voivat vaikuttaa sellaiset yksilölliset tekijät, jotka eivät aina nouse esiin valtavirrassa. Moninaisuuden laaja-alainen huomioiminen on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä kestävän hyvinvoinnin mukaista. Se voi auttaa ehkäisemään syrjäytymistä, työttömyyttä sekä monia muita hyvinvoinnin haasteita.

Herkkyys yhteiskunnallisena ilmiönä

Yhteiskunnallisessa kontekstissa herkkyys kytkeytyy myös osallisuuteen sekä siihen, miten ihmiset tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi, ja kuinka he toimivat ympäristössään. On tärkeää tarkastella kriittisesti niitä normeja ja ihanteita, joita ylläpidämme. Kenen ehdoilla ympäristöt muokataan tietynlaisiksi? On mahdollista, että olosuhteet saattavat suosia ainoastaan ominaisuuksiltaan tietyntyyppisten yksilöiden menestymistä.

Herkkyyden tunnistaminen yhteiskunnallisena ilmiönä voi avata tilaa uudenlaiselle ymmärrykselle: sille, että herkkyys ei ole ainoastaan yksilön sisäinen kokemus, vaan myös kulttuurisesti muotoutuva ja rakenteisiin kytkeytyvä ilmiö, joka voi haastaa vallitsevia normeja ja paljastaa epäkohtia.

Herkkyys voi olla myös muutosvoima. Se voi auttaa näkemään tarpeen toisenlaisille toimintatavoille – sellaisille, jotka perustuvat kuuntelemiseen, kohtaamiseen ja kestävään vuorovaikutukseen. Herkkyyden tunnistaminen ja arvostaminen voi olla askel kohti kestävämpää, inhimillisempää yhteiskuntaa.